Yksi haaveilee kesäloman pakettimatkasta, toinen joutilaista eläkepäivistä. Istun vieressä ja kuuntelen. Yritän pitää suuni kiinni, mutta jossain kohtaa huomaan paasaavani unelmista ja intohimosta. Tuntuu kuin puhuisin kuolinvuoteella makaaville senioreille, vaikka kumpikaan kuulijoista ei ole vielä millään mittareilla ylittänyt mummorajaa. Mummutautisia he kuitenkin ovat – fyysisesti terveitä mutta henkisesti rajoittuneita. He valittavat kiireestä, syyttävät ulkopuolisia omasta tekemättömyydestään ja valuvat työpisteillään. He sairastuvat flunssaan ennen muita ja syövät mieluummin makkaraa kuin lähtisivät hierojan tai psykologin vastaanotolle. Nämä oman elämänsä beigesieluiset pelkurit torkuttavat läpi elämänsä, eivätkä koskaan uskalla toteuttaa todellisia ja syvimpiä unelmiaan. Kuluvathan ne päivät, vaikka ei mitään tekisi. Kun kuukausipalkka ilmaantuu tilille, on riittävästi syytä olla onnellinen.
Joillekin se riittää, ja se on ihan okei. Haluan silti ravistella olettamusta, jossa tyydytään ja tuudittaudutaan mukavuusalueelle. Aika on pääomistamme kaikkein kriittisin ja tärkein. Sitä ei kukaan voi ostaa määräänsä enempää, eikä kukaan meistä tiedä, kuinka paljon sitä on jäljellä, muistuttaa Unna Lehtipuu Me Naisissa. Kun elämämme seinäkello tikittää, valtaosa ajastamme kuluu töiden äärellä. Silti tutkimusten mukaan monet vihaavat työtänsä tai eivät viihdy siinä lainkaan. Työelämä on täynnä pomoja, jotka johtamisen sijaan jättävät alaisensa heitteille. Organisaatioita, joissa ylläpidetään enemmän byrokratiaa kuin töitä ja intohimottomia työntekijöitä, jotka ovat vain väärällä alalla. Tarttis varmaan tehdä jotain, eikä vain aikoa. Puhujia kyllä riittää, mutta tekijöitä on vähemmän. Fuck you -rahasto on keksitty sitä varten, että sellaisen voi säästää. Jos elät vain iltaisin ja viikonloppuisin, olisikohan aika vaihtaa suuntaa? Älä anna pelon tai korviesi välissä elävien mukatotuuksien käsikirjoittaa elämääsi. Et sinä ole saamaton, etkä lahjaton. Kuuntele, miten puhut itsellesi.
Rakasta itseäsi enemmän
Haastattelin hiljattain naista, jolla oli lasinen lapsuus. Hänen äitinsä joi itsensä hengiltä alle 50-vuotiaana. Jo nuorena nainen avioitui alkoholistin kanssa, ja he saivat kolme lasta. Lopulta, vuosien pohjalla olon jälkeen, nainen ymmärsi pelastaa itse itsensä ja erosi miehestään. Usein ulkopuoliset näkevät toisten tilanteen paremmin kuin ihmisraunio itse. Nainen löysi ja sai apua – onneksi. Tarpeeksi pohjalle päästyään ihminen joko tekee muutoksen tai vaipuu niin syvälle, ettei enää koskaan ponnista syvyyksistä pinnalle. Loppupeleissä kaikki lähtee itsensä rakastamisesta. Kaava pätee kaikkiin elämän osa-alueisiin töistä parisuhteeseen. Jos et usko minua, usko Jen Sinceroa ja lue hänen You Are badass -niminen opuksensa. Jos odotat, että joku ulkopuolinen taho tulee ja tekee sinut onnelliseksi, saat odottaa tuota ihmettä hautaan saakka. Kerron salaisuuden. Kukaan muu ei voi antaa sinulle sellaista, mitä et voisi itse itsellesi antaa. Avaimet hymyhuuliin ovat sinun käsissäsi, jos osaat katsoa tarkkaan. Mikään ratsuväki ei ole tulossa pelastamaan ketään, kuten Paperi T riimittelee kappaleessa Sinä jne.
Olen nähnyt liian läheltä, miltä onnen ulkoistaminen muiden harteille näyttää. Tiedän, millainen on ihminen, joka elää kaikille muille paitsi itselleen. Jokainen meistä tuntee yhden. Vasta yrittäjyyden myötä pääsin tarpeeksi kauas nähdäkseni, miten monet hukkaavat potentiaalinsa ja lahjansa toteuttaakseen toisten unelmia. En ole enää pitkään aikaan halunnut kuulua siihen joukkoon. Uskon, että annan itsestäni suurimman hyödyn maailmalle ilman valmiiksi määrättyjä rooleja ja titteleitä. Teen tällä hetkellä paljon enemmän, mitä tekisin ysistä viiteen elämässä, ja tämä sopii minulle. En halua ottaa lomaa arjestani ja ajattelen maanantaista eri tavoin kuin Karvinen. Aion elää tänään, enkä vasta eläkkeellä. Mitä sitten, jos rapatessa roiskuu. Eletään itsellemme.
Puolikuivaan elämään ei ole pakko tyytyä. Kiitos tämän haukun ikuistamisesta, Nani Annette.
121
Jätä kommentti