Tervehdys!

Ani harva pystyy ottamaan kansikuvia sekuntiaikataululla, kirjoittamaan ymmärrettävästi avaruusfysiikasta, haastattelemaan entistä ympäristöministeriä minuutin briiffauksen jälkeen, pummaamaan ventovieraalta moottorivenekyydin saadakseen kuvan lähempää tai jatkamaan keikkaa vielä sen jälkeen, kun karhu on vienyt kengän jalasta. Minä pystyn.

Työssäni olen kuvannut ja haastatellut ihmisiä poliitikoista poronhoitajiin. Löydän todistetusti puhuttavaa niin iskelmätähtien, missien, kilpaurheilijoiden, toimitusjohtajien, näyttelijöiden, torikauppiaiden, kirjailijoiden, lääkäreiden, sotaveteraanien kuin taaperoidenkin kanssa. Taustani ansiosta minut voi lähettää keikalle niin Pikkuparlamenttiin kuin husky-safarille.

Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri. Valmistuin Tampereen yliopistosta keväällä 2015. Pääaineeni oli tiedotusoppi, mutta opiskelin kuvajournalismin linjalla. Graduni tein piruuttani manserockista.

Olen toiminut sekä kuvaajana että toimittajana lehtitaloissa ympäri Suomea ja tehnyt keikkoja freelancerina. Töitäni on julkaistu muun muassa Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa, Iltalehdessä ja Ilta-Sanomissa, Koillissanomissa, Savon Sanomissa, Hymy-lehdessä…

Plaa plaa plaa, voisin kirjoittaa tähän mitä tahansa ja sinä uskoisit sen.

Mutta hei, tulit tänne nähdäkseni töitäni!

Mikäs tyyppi?

Synnyin Itä-Helsingissä asuvan perheen ainoaksi lapseksi tammikuun ennätyspakkasten aikaan vuonna 1987. Ollessani 7-vuotias kirjoitin vasemmalla kädellä ystäväkirjoihin, että isona minusta tulee taiteilija. Peruskouluvihkojeni marginaalit todistavat, että tein matematiikan tunneilla kaikkeni ammattiunelmani eteen.

Vuonna 2010 nimeni luki Tampereen tiedotusopin laitoksen hyväksyttyjen opiskelijoiden listalla. Kuvajournalismin linjalle haki tuolloin 236 ihmistä, joista kuusi hyväksyttiin. Minä olin yksi heistä. Silloin ymmärsin, että kaikki tässä elämässä on mahdollista, vaikka ei osaisikaan matematiikkaa. Minä halusin tehdä kaikkea muuta paitsi pythagoraan lauseen.

Opiskelin, kirjoitin graduni valmiiksi ja valmistuin yliopistosta viidessä vuodessa. Tein töitä lehtikuvaajana ja toimittajana iltapäivälehdistä Kuusamon Koillissanomiin. Rimpuilin määräaikaisissa pesteissä kunnes ymmärsin, että ansaitsen enemmän.

Keväällä 2017 päätin lähteä toteuttamaan unelmaa, josta 7-vuotiaana ystäväkirjoihin raapustin. Olen sillä matkalla nyt. Yrittäjänä olen oman elämäni uutispäällikkö ja kannan eteeni vain sellaisia aiheita ja töitä, jotka saavat sydämeni läikähtämään. Kirjoitan ja kuvaan nyt omilla ehdoillani, omat arvot edellä.

Haaveilen siitä, että minusta kasvaa uuden ajan tekijädaami,  jonka ei tarvitse esitellä itseään. Haaveilen siitä, että saan kirjoittaa ja kuvata elääkseni. Haluan edelleen niitä tismalleen samoja asioita, joita halusin lähtiessäni opiskelemaan media-alaa, mutta olen liian kärsimätön istuakseni kahdeksan tuntia koneen edessä tyhjänpanttina. Haluan tehdä töitä, en vuoroja. Haluan olla minä. Haluan kirjoittaa, kuvata ja käyttää päätäni. Kertoa tarinoita, keksiä ideoita, mennä uusiin paikkoihin, kokeilla kaikkea ja tavata ihmisiä. Haluan oppia uutta, kehittyä, herättää tunteita ja rimpuilla yhteiskunnan kärpäspaperilla.

Tervetuloa seuraamaan polkuani. Se ei tule olemaan suora, mutta se tulee olemaan seikkailu.

Arvot

En halua tehdä juttuja, joista tulee huono omatunto. Haluan tehdä juttuja, jotka jäisivät tekemättä ilman minua. Tässäpä arvot, jotka toimivat elämäni kompassina.

Huumori

Ei tähän hommaan ryhdy sellainen, joka tarkastelee maailmaa taskulaskimen läpi. Mitä enemmän ollaan tosissaan, sitä enemmän tilanteen koomisuus naurattaa. Mielenlaatuni on hupaisa.

Rohkeus

Haluan uskaltaa järkyttää vallitsevaa horrosta ja vältellä pönötystä. Yhteiskunnallista keskustelua syntyy vain silloin, kun heittää peliin reippaan teesin. Totuus ja rohkeus eivät aina ole mukavia, mutta ne eivät ikinä ole heikkoutta.

Suoranuottisuus

Onko rehellisyys pahe, mielikuvitus rikos? Välttelen kaunopuheisuutta, jargonia ja kapulakieltä.  Kerron mielipiteeni suoraan. Inhoan turhaa lörpöttelyä, aikaa varastavia palavereja ja ”on ilmoja pidellyt” -tyyppisiä keskusteluja. Jos on puolen minuutin asia, ei tarvitse puhua viittä minuuttia. En valehtele, kaunistele totuutta tai jätä jotakin kertomatta vain miellyttääkseni vastaanottajaa.

Uteliaisuus

Tämän ammatin edellytys, jota ei tarvitse perustella sen enempää.

Vapaus

Haluan tehdä töitä, en vuoroja. Riippumattomuus mahdollistaa sen, että voin kulkea omaa polkuani itsenäisesti. Haluan osoittaa ihmisille ihanteita, jotka vapauttavat elämää kahleista. Raha kuuluu tekijöille, ei mediamoguleille, joten taistelen riistosopimuksia ja polkuhintoja vastaan. Maailma ei muutu ellemme uskalla kyseenalaistaa edellisiä sukupolvia. Entä jos, miksei kukaan -alkuiset kysymykset ovat erinomaisia johdantoja.

Mini-CV

Poliisihallitus: viestintäsuunnittelija 4/2018–

Iltalehti: monimediatoimittaja, kesä 2016–2017 kevät

Ilta-Sanomat: kesäkuvaaja 2015 ja 2014

Koillissanomat: kesätoimittaja 2013

Savon Sanomat: lehtikuvaaja, kevät ja kesä 2012

Aamulehti lehtikuvaaja, kevät ja kesä 2009

Tampereen yliopisto 2010–2015

Yhteiskuntatieteiden maisteri, tiedotusoppi, kuvajournalismin linja

Apurahat & näyttelyt

Itä meidän -kuvareportaaseja Itä-Helsingistä, Patricia Seppälän säätiö, 2018

The dogs of Central Park -valokuvanäyttely, 2017